Mukaan musiikkikasvatuksen muutokseen - ja mielellään vähän edelle!
MUKAAN! Kuudennet valtakunnalliset musiikkikasvatuspäivät Rovaniemellä (15.-18.11.2023) kokosi yhteen musiikkikasvatuksen opettajia, tutkijoita ja eri instituutioiden edustajia keskustelemaan musiikkikasvatuksen nykytilasta. Tutkimusryhmämme jäsenet Oula ja Katja olivat mukana näissä keskuteluissa. Päivien annissa nousivat monella tapaa esille musiikin merkityksellisyys lapsille ja nuorille, vuorovaikutuksen tärkeys, keho- ja tekoälyn yhteenkietoutuminen, oppimisen ja tietämisen kehollisuus sekä kysymykset kestävän musiikkikasvatuksen toteutumisesta. Keskusteluissa korostui huoli tästä ajasta ja sen vaikutuksista lasten ja nuorten kehitykseen: kun vuorovaikutus on siirtynyt monilta osin ruutujen taakse, musiikin ja taiteen mahdollisuudet tukea lasten ja nuorten vuorovaikutustaitoja nousevat uuteen, entistä tärkeämpään rooliin. Kuitenkaan teknologian kehitystä ei nähty vain haasteena tai huolena, vaan myös mahdollisuutena johonkin uuteen. Esimerkiksi keskustelua aamun paneelikeskustelussa (Lauri Väkevä, Mirja Hiltunen ja Petri Kauppinen: “Ääni, keho ja tila kohtaavat”) herätti se, mitkä ovat tekoälyn mahdollisuudet musiikin ja muiden taiteiden tekemisessä ja oppimisessa.
Juuri julkaistun kirjan (Marja-Leena Juntunen & Heidi Partti, toim.) Musiikkikasvatus muutoksessa -otsikko heijastelee jossain määrin myös niitä teemoja, joita ensimmäisen päivän aikana eri ihmiset ovat puheenvuoroissaan ja kahvipöytäkeskusteluissaan nostaneet esille. Musiikki nähdään muutosvoimana ja turvallisten vuorovaikutuksellisten tilojen mahdollistajana aikamme haasteissa, kuten lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukijana. Lisäksi musiikin voidaan tulkita olevan kestävyyskriisin kriittinen tarkastelijana aikana, jolloin epävarmat tulevaisuuskuvat hallitsevat yhteiskunnallista keskustelua. Koulussa ja taiteen perusopetuksen musiikin opetuksessa tulee tarkastella pedagogisia toimintatapoja ja -tiloja suhteessa muuttuvan ja moniäänistyvän yhteiskunnan tarpeisiin.
Signe Siklanderin luento “Leikillisyyden rooli lasten musiikillisen kasvun tukemisessa” aloitti toisen päivän, jossa leikillisyys, improvisaatio (Raymond MacDonaldin “Healthy musical identities and new virtuosities” -luento) ja sen turvallinen mahdollistaminen (“Emilia Kujalan “Paras esiin turvan kokemusta vahvistamalla” -luento) muodostuivat päivän kantavaksi teemaksi. Leikillisyys ja sen nivoutuminen luovuuteen ovat saaneet hyvin jo jalansijaa koulussakin. Toisaalta leikillisyyden, luovuuden ja ilon mahdollistamiseksi on muistettava, että oppimistilanteet ja oppiminen ovat usein monella tasolla psykologisesti värittyneitä, joten opettajan rooli turvallisen tilan mahdollistajana on keskeinen. Leikillisyys ja sen arvostaminen sekä salliminen oppimistilanteissa on uutta verrattuna “vanhan liiton opettajakeskeiseen aikaan”, jolloin opettaja saneli, kuinka asiat tulee tehdä hänen ja “systeemin” ehdoilla, joka jättää huomattavasti vähemmän tilaa leikillisyydelle ja sen mahdollistamille asioille.
Emilia Kujalan luennon yksi herättelevä huomio oli häpeän tunteen tunnustaminen. Pohdimme yhdessä asiaa musiikinopettajan näkökulmasta. Opettajana omien kipupisteiden tunnistaminen ja tiedostaminen, esimerkiksi liittyen (opettajan omiin) esiintymiseen liittyviin häpeän tunteisiin, on todella keskeinen tekijä turvallisen oppimisen mahdollistamisessa. Oppimiseen tai siitä suoriutumiseen liittyvä häpeä tai jopa pelko tulee itse opettajana käsitellä ja analysoida niin, ettei niitä siirrä tiedostamattaan eteenpäin (vrt. matematiikka-ahdistuksen siirtyminen vanhemmalta/opettajalta lapselle/oppilaalle). Sisäisen puheen kehittyminen lapsuudessa on hyvä tiedostaa myös opettajana: Minkälainen on se sisäinen puhe, joka siirtyy vanhemmilta lapsille – ja minkälaista on opettajan puhe esimerkiksi liittyen jännittäviin tilanteisiin tai muuten arvioitavana olemiseen?
Johanna Hasun “Oppimisen vaikeudet musiikin opiskelussa – teoriaa ja opetuksen keinoja” -luennolla kuulimme yhteenvetoa useista oppimisvaikeuksista sekä niiden ilmenemisestä musiikin opiskelussa. Tietoisuus oppilaiden moninaisuudesta ja erityisen tuen tarpeista on viime aikoina lisääntynyt myös taiteen perusopetuksen puolella. Koulujen musiikinopetuksessa tähän on herätty jo vähän aiemmin. Opettajan tietous erityisen tuen tarpeista riippuu usein kokemuksesta ja koko koulusysteeminen kattavaa “tasaisuutta” ei vielä ole. Luennolla esitettiin myös ajatuksia, miten tukea voisi erilaisissa tilanteissa antaa. Hasun luento herätti paljon ajatuksia esimerkiksi siitä, miten musiikin oppiaineessa suhtaudutaan erityisen tuen antamiseen ja oppimisen haasteisiin. Mikäli musiikki nähdään vain helppona ja kivana täyteaineena muiden “tärkeämpien” oppiaineiden rinnalla, voi siitä seurata se, ettei lisäkäsiä ja muuta resurssia musiikintunnille ole mahdollista saada. Usein oppiaineiden merkityksellisyyttä pohtiessa tuntuu unohtuvan musiikillisen toiminnan monipuolisuus: kun soittaessa, laulaessa ja liikkuessa saa oppimisen ilon kokemuksia, motoristen, kognitiivisten ja emotionaalisten taitojen tukea, tukevat nämä musiikintunneilla omaksutut tiedot ja taidot myös esimerkiksi oppilaan lukemisen, hahmottamisen, matematiikan tai vaikkapa sosioemotionaalisten taitojen kehittymistä. Tämän on kansallinen ja kansainvälinen tutkimus todennut jo useaan otteeseen. Luennolla esitetty ajatus esimerkiksi OPH:n kaikille opettajille mahdollistamasta työkalupakista erityisen tuen tarpeiden tunnistamiseen ja sitä kautta musiikillisessa toiminnassa oppimisen ja osallisuuden tukemiseen olisi hyvin kannatettava ajatus.
Toisen päivän tutkimuspostereissa “Laulamisesta, soittoharrastuksen tuesta ja kuurojen musiikinopetuksesta” kuultiin myös Katjan esitys liittyen kuurojen musiikkikasvatuksen historiaan. Päivän posterit olivat Sari Lehmusketo (LY) “Jokainen ihminen on laulun arvoinen”, Jenni Rinne (JYU) “Perheen tuen merkitys lapsen soittoharrastuksessa”, Katja Sutela (OY) “Seurasimme miten opettaja soitti ilmoisena pianoa”. Viittomakieliset muistot kuurojen musiikinopetuksessa – puheopetuksesta inkluusioon. Erika Airaksinen (JYU) “Laulamisen asema alakoulun musiikinopetuksessa”, Sini Saarinen (JYU) “Luovuuden kokemukset & merkitykset luovan työnohjauksen interventiossa” ja Riikka Ahokas (JYU) “Rytmiikan opiskelun vaikutusten tutkimus”.
Lauantain aamupäivän teemaksi muodostui Lappi: Lapin sotilassoittokunta maalasi soitollaan arktisia sävyjä päivän alkuun “Lapin tunnelmia” -konsertissaan. Konsertin jälkeen kuulimme Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin “Saamelainen joiku saamelaisyhteisön henkisenä perintönä” -luennon joi’usta tai tarkemmin sanottuna luohtista. Luento avasi saamelaiskulttuurin filosofiaa liittyen luohtin kulttuurisensitiiviseen käsittelyyn. Näkkäläjärvi-Länsman tekee parhaillaan väitöstutkimusta Sibelius-Akatemiassa liittyen joi’un palauttamiseen ja sen oppimiseen saamelaisyhteisön sisällä. Saamelainen näkökulma musiikkikasvatukseen on paitsi kaivattu mutta myös tärkeä kulttuurisensitiivisen, tiedostavan ja kestävän musiikkikasvatuksen toteutumisen näkökulmasta. Musiikin opetussuunnitelma pitää sisällään tutustumista eri kulttuurien, myös Suomen rajojen sisällä vaikuttaviin, musiikkiin. Keskustelu siitä, kuinka saamelaista musiikkia tulisi koulussa opettaa ei-saamelaisten musiikinopettajien toimesta on erittäin ajankohtainen.
Jouluisen lounaan (joulukinkkua) jälkeen Oulalla oli posteriesitys, jossa esiteltiin tutkimusprojektia kokonaisuudessaan sekä työn alla olevan katsausartikkelin tilannetta ja alustavia tuloksia. Kolmannen tutkimusposterisession teemana oli “Vuorovaikutus, toimijuus ja sosioemotionaaliset taidot”. Päivän posterit olivat: Eveliina Stolp (JYU) “Tahdistuminen ja toimijuuden yhteys – oppilaiden ja opettajien kokemuksia yhteismusisoinnista”, Alicia Lucendo-Noriega (JYU) “ What makes music drive socio-emotional develpoment?”, Matias Hämäläinen (JYU) “Syväjohtaminen ja musiikkikasvatus – palaute osana vuorovaikutustaitojen oppimista”, ja Oula Mommo (OY) “Peruskoulun musiikinopetuksen inklusiivisuuden ja pedagogisen tuen toteutuminen”. Esitykset herättivät hyvää keskustelua aihepiirien tiimoilta. Mukaan tarttui paljon hyviä näkökulmia, tietoa meneillään olevista tutkimuksista sekä mieltä kutkuttavia ajatuksia. Posterisession jälkeen olikin aika suunnata kohti Oulua, ja Oulun mukon (OY:n musiikkikasvatuksen) 30-vuotisjuhlia, eli Oula ja Katja siirtyivät näin musiikkikasvatuskuplasta toiseen. Näillä eväillä jaksaa taas!